Omasta voimasta


Viime päivinä olen ollut oman voiman teeman äärellä. Elämästäni on puuttunut aikuisiällä voimaa; on ollut näennäistä voimaa, mutta se ei ole ollut syvästä maa-yhteydestä, juuresta kumpuavaa voimaa ja siksi yritelmäni rakentaa itselleni toimivaa arkea eivät ole tähän mennessä toimineet niin hyvin, vaan olet liidellyt liikaa korkeuksissa sen jälkeen kun hengen portit avautuivat minulle parinkymmenen ikävuoden jälkeen. Hengellisyys ilman maa-yhteyttä on vaarallista, ja oman arjen tulisi olla aina kunnossa ennen kuin lähtee tutkimaan syvemmin henkisiä syvyyksiä. (terkut parikymppiselle Hennille) On ollut kyllä jaksoja, että olen elänyt toimivaa arkea, mutta nyt haluan rakentaa itselleni sellaista elämää, missä voima voi olla joka päivä läsnä, juuresta, maasta.

Tämä voima kumpuaa yksinkertaisista asioita: vastuusta omista rutiineista, elintavoista, työstä sekä materiasta. Kun nämä ovat kunnossa, voi rakentaa kaikkea muuta. En ole ainut henkisen polun kulkija, jolle on käynyt näin; ensin lähdetään kauhealla vimmalla tutkimaan henkisiä sväärejä ja sitten koko homma lässähtää kuin pannukakku. Onneksi aina voi rakentaa uudestaan.

Ulkoistamatta omaa vastuutani maailmalle haluan kuitenkin kirjoittaa myös siitä, että modernissa maailmassa voi olla vaikea löytää omaa juurta, omaa maa-yhteyttä. Elämme tahdiltaan epäluonnollisen kiihtyneessä maailmassa, etenkin naiskeholle, jonka luonnolliset rytmit ovat syklisiä ja vaihtelevat kuukierron mukaan. Jos nämä syklit menevät sekaisin voi koko nainenkin mennä sekaisin (been there). Ja tähän sitten lätkäistään usein päälle e-pillerit ”hoitamaan” vaivoja, jotka olisi tärkeä ja täysin mahdollista tasapainottaa harmonisilla elintavoilla. Länsimaisen lääketieteen tulisi alkaa keskittyä juurisyiden hoitamiseen lääkitsemisen sijaan. Lääkkeitä toki tarvitaan sitten kun tasapaino on jo mennyt ja juuri sen takia ennaltaehkäisy on niin tärkeää; se, että pyrkisimme kaikessa kohtuuteen, tasapainoon ja harmoniaan. Eivät kovin tunnettuja käsitteitä läsnä esimerkiksi koulumaailmassa, kun nuorille opetetaan elämäntaitoja. (huom! länsimainen lääketiede on ylivertainen monissa asioissa esim. jos menee käsi poikki mutta sen sijaan monissa hormonaalisissa ja kroonisissa vaivoissa sen sisällä ei vielä osata katsoa kokonaisuutta)

Emme tee välttämättä edes liikaa asioita vaan liikaa vääriä asioita. Liikaa digiä, liikaa sisätiloja, liikaa kliinisyyttä, tavoitteita jotka eivät ole linjassa luonnon kanssa jne. Liian vähän käsien käyttämistä, luonnossa oloa, yhteisöllisyyttä jne. Mutta ajat muuttuvat kriisien kautta ja niin on käymässä väistämättä nytkin, sillä elämä etsii aina uusia uomiaan löytää itsensä uudelleen ❤ Henni Maria

Jätä kommentti