Luonto antaa jatkuvasti opetuksia luomisvoimasta: meillä kaikilla on kyky luoda itsemme uudestaan, vaikeuksienkin keskellä. Kun uskallamme kuolla jollekin vanhalle, syntyy väistämättä uutta. Kuoleman prosessi voi olla kivulias eikä lainkaan sellainen ”ihana ja kepeä irtipäästäminen”, jossa vain siirtyy asiasta toiseen. Kirjoitin tästä myös viime tekstissäni.
Synnytys – ja luopumistuskat ovat todellisia. Kun elämääsi tulee haaste, se on aina merkki siitä, että jonkun tulee muuttua, jotakin tulee katsoa eri tavoin. Joskus haaste kehottaa pysähtymään tai muuttamaan omia arvoja, joskus se on opetus antautua suuremmalle, joskus ottaa ohjat omiin käsiin.
Muutoksen keskellä on hyvä keskittyä pieniin asioihin ja askeliin: millä lailla voin ilahduttaa itseäni tänään? Muutoksen keskellä on hyvä hengittää, oikein syvään. Laittaa itselleen hyvää ruokaa, vaikka se olisi jotakin yksinkertaista. Poimia luonnosta jotakin maljakkoon, vaikka puun oksa (lupaa pyytämällä, tietysti. luonto kuulee pyyntösi). Vielä ehtii kävellä paljain jaloin ennen talven tuloa. Mikä on sinun pieni taikaikkunasi tänään, jonka kautta voit kokea yhteyttä suurempaan?
Syksy on paitsi uuden alun myös luopumisen aikaa, kun puiden lehdet alkavat muuttaa väriään ja lopulta putoavat maahan. Maa tuoksuu erilaiselta kuin keväällä ja kylmenee.
Sinä kierrät loputtomia syklejä yhden elämäsi aikana kuin luonto; missä kohti omaa ympyrääsi olet tänään? Tulevan sunnuntain täydenkuun ja kuunpimennyksen aika on oivallinen hetki pysähtyä meditoimaan itsen ja kaikkeuden äärellä. Rakkaudella, Henni
Naisen ajatuksia 
Jätä kommentti