Antautuminen on pelottavaa, antautuminen sille, että elämä kantaa, vaikka minä en tiedä. Antautuminen mysteerille ja jonkun suuremman käsivarsille. Antautuminen voi myös helposti kääntyä voimattomuudeksi, jota on myöskin tapahtunut omassa elämässäni. Siksi on tärkeää pysyä kiinni tekemisessä ja arjessa, maallisissa asioissa.
Tällä hetkellä olen antautunut sille, että en tiedä, miten omat ammatilliset asiani järjestyvät ja silti uskon, että ne kyllä järjestyvät, kun reagoin siihen, millaisia viestejä minulle annetaan. On saatava rahaa ja sitten toisaalta on iso palo tehdä oman sielunmukaisia asioita, jotka tarkoittavat itselleni muun muassa kirjoittamista ja maalaamista. Miten löytää tasapaino näiden välillä? En ole vielä niin taitava taiteilija, että eläisin kirjoittamisella ja maalaamisella. Minulla oli aikanani mahdollisuus ryhtyä toimittajaksi, mutta en käyttänyt tuota mahdollisuutta hyvin, koska en luottanut itseeni. Silti koen itseni vahvasti toimittajaksi, uteliaaksi sekä tiedonjanoiseksi ja toivon, että voin tulevaisuudessa mahdollisesti tehdä myös toimittajan töitä – tai sitten jotakin vielä parempaa! Kiitos!
Tällä hetkellä hengittelen hitaasti ja syvään omaan vatsanpohjaani. Lepään ja irrottaudun addiktioista. Parannun syvältä tasolta. Ensi viikolla minulla on toivottavasti tärkeä tapaaminen, mutta en ole vielä saanut viimeistä kutsua siihen, jolle joudun myöskin antautumaan. Tapahtukoon se jos on tarkoitus.
Antautumista voi harjoitella rukouksessa ja rituaalissa, jotka itselläni limittyvät: en tee yhtäkään rituaalia ilman rukousta. Rituaalit ovat itselläni usein spontaaneja ja tapahtuvat kuin itsestään tietyissä hetkissä tiettyjen elementtien äärellä. Kuukausi sitten ostin ihanasta vintage-liikkeestä Helsingistä kuvassa näkyvän kauniin alttaritaulun. Olisi mukavaa tietää taulun tarina, mutta sitä ei tullut kysyttyä.
Naisen ajatuksia 
Jätä kommentti