Tänään pääsin sairaalasta metsäkävelylle ja huumaannuin jälleen kerran metsän mahtavasta voimasta, joka tuntuu kohdussa, jalkapohjissa ja selkärangassa, muun muassa. Tuntuu, että aikuisikäni on metsittymistä; minäKIN, niinkuin niin moni, erkaantuu luonnosta kauas modernin maailman tiimellyksessä, jossa on paljon kaikkea epäolennaista. Jos esimerkiksi olisin teini-ikäisenä osannut mennä useammin metsään hengittämään omaan kohtuuni, uskon, että kuukautiseni olisivat voineet alkaa oikeassa tahdissa.
Onneksi nyt ei ole liian myöhäistä, vaan katson, että yksi aikuisikäni tärkeimpiä tehtäviä on muodostaa kaunis suhde metsän kanssa, on kyseessä sitten lähimetsä tai joku spesiaalimpi paikka ja hetki, kuten kuvassa näkyvä Kolin metsä, jonne minulla on ollut onni matkustaa.
Nyt sairaalassa ollessani olen hyvin kiitollinen, että Auroran sairaalan vieressä on metsä, johon voi mennä hoidon lomassa, varsinkin, kun nyt tänään taas ulkoilumahdollisuuteni laajenivat, kun vointini on parempi. Kiitos hoito, kiitos metsä! Ja lopuksi vielä kiitos kohtu, joka suorastaan alkoi sykkiä, kun kävelin metsässä polkua pitkin onnellisena. ❤ Henni
Naisen ajatuksia 
Jätä kommentti