Minulla diagnosoitiin sairaalassa ollessani (loppuvuosi 25-kevättalvi 26) suht. vakava sairaus, jonka kanssa yritän nyt tulla sinuiksi. Haluan uskoa, että siitä voi jopa parantua tai jos ei parantua niin oppia elämään sen kanssa. Tällä hetkellä tie tuntuu tosin hyvin kiviseltä, mutta toivon, että pian alkaisi helpottamaan.
Tosi suuri aspekti sairastumisessa on ollut se, että lähtien siitä, kun noin parikymppisenä löysin meditaation, aloin paeta elämää henkisiin svääreihin. Ehkä se näkyy tässä blogissakin ja aiemmissa teksteissä. Nyt tämä sairaus on tietyllä tapaa pakottanut tulemaan maan pinnalle.
Henkisyydessä ei ole mitään väärää, päinvastoin, mutta silloin kun siitä tulee pakenemisesta, syntyy ongelmia. Todellinen elämä on joka päiväisiä valintoja, jotka voi tehdä pelosta tai rakkaudesta käsin. Lopulta henkisyyskin on aika yksinkertaista ja monet eri traditiot ja viisausperinteet puhuvat samoista asioista sanoittaen niitä eri tavoin.
Tällä hetkellä kamppailen tehdä asioita rakkaudesta käsin, ehkä osittain siksi, että elämäni meni sairastumisen myötä niin uusiksi, mm. parisuhde hajosi, että totuttelen vielä tähän kaikkeen ja tällä hetkellä on vaikea luoda itsekseen toimivia arjen rutiineja. Ihminen kaipaa muita ihmisiä; kaipaan yhteisöä, heimolaisia, parisuhdetta tai omaa perhettä, joka juuri nyt on tosin hyvin kaukainen haave ja tuntuu lähinnä haihattelulta, kun yritän löytää itseäni uudelleen ja kurottautua ulkomaailmaa kohti. Usein tuntuu, että kokemuksilleni ei ole sanoja ja että ne, mm. sairaalassa olo pitkään, ovat olleet liikaa. Hermostossa ja ulkonäössä näkyy ja tuntuu se, että elämä ei ole päästänyt ihan helpolla. Samaan aikaan olen itse tehnyt varsinkin nuorempana valintoja, jotka eivät ole palvelleet hyvinvointiani.
Tänään olen kiitollinen siitä, että sain olla vapaaehtoistöissä ihanalla maatilalla Sipoossa, että sain kaverilta kutsun illanviettoon johon en kuitenkaan jaksanut mennä ja että minulla oli ihan mukava ilta itsekseni ja kävin myös läpi vanhoja coaching -materiaaleja sekä tein yhden harjoituksen joka toi hieman enemmän keho-mieli-sieluun. Kiitollinen olen myös luonnon kukoistuksesta kauniissa ja herkässä alkukesän tunnelmassa. Kiitos.
Naisen ajatuksia 
Jätä kommentti