Minusta on tullut innokas ruoanlaittaja, se on itselleni myös jonkinlainen terapiamuoto. Tykkään kuulostella intuitiota ruoanlaitossa; mitkä ruoat haluavat tulla laitetuiksi tällä viikolla? Usein se on jotakin mitä keho kaipaa. Olen saanut vaikutteita ruoanlaittoon intialaisen lääketieteen eli ayurvedan viisaudesta sekä myös ketogeenisesta ruokavaliosta, vaikka en noudatakaan itse mitään tiettyä ruokavaliota. Yksi lempikeittokirjoistani on Frantsilan kasviskeittokirja, jonka resepteistä huokuu rakkaus.
Itse tekemällä saa parasta ruokaa, jota voi tehdä moneksi päiväksi jääkaappiin tai pakkaseen. Joka päivä en jaksa laittaa ruokaa. Joskus on myös kiva päästä helpolla ja tehdä hyvin yksinkertaista: tällä hetkellä liedellä porisee kolmen ainesosan keitto – tomaattimurskaa, kookosmaitoa ja linssejä (okei ja myös valkosipulia sekä mausteita).
Ruoanlaitto on konkreettista tekemistä, joka maadoittaa. Silloin ei tarvitse miettiä mitään muuta. Joskus kuuntelen musiikkia laittaessani ruokaa, toisinaan olen hiljaisuudessa. Saatan myös siunata ruokaa rukouksin.
Ruoanlaitto kunniaan! Kuvassa uuniin menossa olevat vadelmamuffinit, jotka leivoin jokin aika sitten ja käytin makeutuksena intiaanisokeria. Vadelmat olivat Lohjansaaresta itse poimittuja.
Vastaa